Sokeri

Tämä on nyt muotiaihe. 

Ystävämme, paheemme, rakkaamme- Sokeri.

Joka mediassa on käyty keskustelua lasten sokerinkäytöstä.

Ja oi ihanaa, minusta tämä on hyvä keskustelunaihe.

Meillähän Pikku-ukko ei saa juurikaan sokeria, koska hänestä tulee aivan mahdoton!

Itse en ole lapsena juonut mehuja, limpparista nyt puhumattakaan. Kotona on aina leivottu, mutta karkkipäivää ei ollut ja muutenkin äiti tarkasti syynäsi sokerinsyöntiämme. Syynä lienevät olleet hampaat, joiden kanssa hän tekee töitä.

Mielestäni tässä keskustelussa huomioitavaa on kuitenkin tunteitaherättävyys.

On mielipiteitä puolesta ja vastaan. Arvostellaan molempia näkökantoja ja välimuotoakin.

Itse olen saanut monesti selitellä miksi olen niin tiukkapipoinen ja en sokerilla lastamme kasvata. No jokainen, joka on nähnyt sokerin vaikutuksen on antanut asian sittemmin olla.

Siippa kertoo, että hänelle tulee liian makeasta huono-olo. Hän ei syö karkkia ja makeita leivonnaisiakin vain "järkevästi". Diagnoosimme on, että Pikku-ukko on isänsä kaltainen..

Jännittää tuleeko neidistä samanlainen sokerilla eläjä, kuin äitinsä helposti olisi..

saa nähdä, mutta vakaumusta ei ole suuntaan tai toiseen .

Mennään niin, miten tilanteessa parhaalta tuntuu..

Pääsiäinen

Pääsiäinen sisälsi paljon herkuttelua.

Olimme penskojen kanssa mummoloimassa, nähtiin sukulaisia ja ystäviä ja kotiin palatessa tehtiin pitstoppi kummipojan perheen luokse. 

Kokonaisuudessaan rentouttava, sopivasti ohjelmaa sisältänyt, pääsiäinen. Viihdyimme kaikki.

Sairastin itse tosin alkureissun, mutta sekään ei jaksanut harmittaa, kun sai siskon ja tätitettävän kanssa höömästellä rauhassa. 

Ommeltiin porukalla ruusukepipoja ja verhoja. Leikittiin ahkerasti, ulkoiltiin vähän ja syötiin.

Pitstopin aikana tuntui kuin olisi vain yksi lapsi. Pikku-ukko nimittäin nautti kummipojan ja hänen sisarusten huomiosta ja innosta leikkiä ja touhuta. Leluja oli tarjolla määrättömästi, sää suosi ja onneksemme päästiin myös mäkikisojen yleisöksi. Leppoista yhdessäoloa.

Kotiuduimme tänään. kaaoksen keskelle. Siippa maalaili poissaollessamme huoneen ja penskat siirtyivät nyt isompaan makkariin kahdestaan. Koetan totutella ajatukseen, että kymmeneenkuukauteen seuraava yö on ensimmäinen ilman lasta samassa huoneessa. Kyllä toivon, että lapset nukkuvat ja mekin saamme tehdä samoin. 

Huomenna ( ja ties monenako päivänä sen jälkeen...) nimittäin odottaa kaaoksen selvittely. Tavarat hakevat paikkaansa, pyykkiä on loman jäljiltä ja ehkäpä tiedossa on piakkoin jo uusi reissu johon pitäisi valmistautua..

Ihana kamala vanhemmuus

Älä tee niin, älä tee näin

Tee niin tai näin aina väärinpäin.

Ah vanhemmuus on alamäkien ja ylämäkien ravaamista ja tasapainon etsimistä. On sääntöä, ohjetta, neuvojaa, kokemusta, näkemystä, tietoa, lippulappua ja tapoja.

Jokainen vanhempi tietänee, mikä on omalle lapselle parasta ja miten oman lapsen haluaa kasvattaa.

Okei, todellisuudessa jokaisella lienee käsitys miten oman lapsen HALUAISI kasvattaa. Sitten iskee totuus. Lapsi onkin oma suloinen persoonansa, väsyttää, aina ei ehdi tekemään kaikkea niinkuin haluaisi mutta, mutta, mutta

Tiedän tällä kahdenvuoden harjoittelulla, että jokainen päivä opettaa, saa olla ylpeä välillä itsestään, mutta useimmiten lapsesta - ihan hänen itsensä takia. Pääsääntöisesti olen iloinen siitä, että Siipan ja minun tiimi toimii. Jos toinen jotain lupaa tai kieltää niin toinen sen pitää.  Lapsien kohdalla ei vängätä vaan linja on (yllättävän) yhtenäinen. Hyvä me!

Oleelliseksi voimavaraksi vanhemmuuteen koen Siipan lisäksi aikuiset ystävät. Siis ne ihmiset joille voi valittaa, joiden kanssa voi vertailla kokemuksia, päivitellä, huokailla, iloita ja juoruta. Siinä sivussa oppii ehkä jotain tai sitten huomaa ettei haittaa vaikkei osaakkaan - ei kaikki muutkaan osaa

Toki aina jaksaa yllättää lasten vertailu. Itsekkin teen sitä ja kaipa se tuo jotain pohjaa tulevaan tai näkemystä omaan tilanteeseen. Silti koetan alati vähentää vertailua. Jokainen lapsi (ja aikuinen) on kuitenkin oma arvokas yksilönsä. Toiset vaan oppii ennemmin jotain ja toiset vaan kasvavat pidemmiksi. 

Onnea on lapsenmielinen rehellisyys ja avarakatseisuus.

 Niin lapsella, kuin sillä vanhemmallakin.