Tonnikalapiirakka (gluteeniton)

Taas mennään Sly parin ohjeella tyypillisin reunaehdoin, eli säädin jääkaappiin sopivaksi ja vähän muutenkin.  Ohje oli oikeasti nimeltään "Erittäin hyvä gluteeniton suolainen piiras" - tämän voin allekirjoittaa. Kertaistumalta kului yli puolet piirakasta!

Leivoin tätä ihan katastrofaalisenkamalan aamun jälkeen. Pennut heräsivät viideltä (tämä ei ole meillä outoa), mutta niiiiin huonontuulisina eilisen reissun väsyttämänä, että huoh. Muskariin ja aamupalapysäkille kuitenkin suksimme ja päikkäriaikaan päädyimme lopulta.. Leipomusta tuli onneksi nauttimaan seuraamme Sänttärän ikätoveri ja hänen äitinsä. Iltapäivä sujuikin sitten leppoisammin leikkien ja touhuten.

Päivän kruunasi vielä salikäynti..(ties koska viimeksi..), kun Siippa koppasi tenavat mukaansa ja meni Pikku-ukon kummisedälle kylään. Oi onnea!

Tonnikalapiirakka (gluteeniton)

Pohja:

110g voita(kyllä mittasin tämän!)
2dl Hienoa gluteenitonta jauhoa
2 rkl Vettä
1dl juustoraastetta

Täyte:

1prk Kermaviiliä
3 Kananmunaa
1 sipuli
Pippuria
Suolaa
Basilikaa

1 prk Tonnikalaa( HUOM. MSC-merkintä)
3 Tomaattia
200g Fetajuustoa
n .1,5 dl Juustoraastetta


Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuullota sipulit ja siirrä jäähtymään.

Tee pohja: Nypi voi jauhoihin, lisää vesi ja juustoraaste.
Sekoita tasaiseksi ja painele jauhotetuin sormin pyöreään n. 25cm halkaisijan vuokaan (itse käytin irtopohjavuokaa)

Tee täyte:
Sekoita munat, kermaviili, mausteet ja kuullotettu sipuli.

Levitä pohjalle tonnikala, pilkotut tomaatit (poista siemenosa, ettei tomaatti vetistä piirakkaa) sekä feta muru. 
Levitä pinnalle täyteseos ja lopuksi juustoraaste

Paista 200asteessa n. 35-40 min. 

Sokeri

Tämä on nyt muotiaihe. 

Ystävämme, paheemme, rakkaamme- Sokeri.

Joka mediassa on käyty keskustelua lasten sokerinkäytöstä.

Ja oi ihanaa, minusta tämä on hyvä keskustelunaihe.

Meillähän Pikku-ukko ei saa juurikaan sokeria, koska hänestä tulee aivan mahdoton!

Itse en ole lapsena juonut mehuja, limpparista nyt puhumattakaan. Kotona on aina leivottu, mutta karkkipäivää ei ollut ja muutenkin äiti tarkasti syynäsi sokerinsyöntiämme. Syynä lienevät olleet hampaat, joiden kanssa hän tekee töitä.

Mielestäni tässä keskustelussa huomioitavaa on kuitenkin tunteitaherättävyys.

On mielipiteitä puolesta ja vastaan. Arvostellaan molempia näkökantoja ja välimuotoakin.

Itse olen saanut monesti selitellä miksi olen niin tiukkapipoinen ja en sokerilla lastamme kasvata. No jokainen, joka on nähnyt sokerin vaikutuksen on antanut asian sittemmin olla.

Siippa kertoo, että hänelle tulee liian makeasta huono-olo. Hän ei syö karkkia ja makeita leivonnaisiakin vain "järkevästi". Diagnoosimme on, että Pikku-ukko on isänsä kaltainen..

Jännittää tuleeko neidistä samanlainen sokerilla eläjä, kuin äitinsä helposti olisi..

saa nähdä, mutta vakaumusta ei ole suuntaan tai toiseen .

Mennään niin, miten tilanteessa parhaalta tuntuu..

Lomailua

Siippa oli keväälle ensimmäistä kertaa lomalla.

Voi iloa voi riemua voi kiirettä voi säätöä. Blogigin nukkui autuaasti ja pikaisesti vain "pakolliset" joskin mukavat Salaisen leivontaystävän postaukset tein.

ja voi arkea tämän loman jälkeen..

Oli ihanaa kylätellä, ulkoilla, siivota ja kokata suhteellisen rauhassa. Kuulin monta vauvauutista, joista yksi ehdottomasti yli muiden. Saatiin lastenhuone melkein valmiiksi, aikataulutettiin alustavasti kevään menoja ja nautittiin kevätsäistä. 

Yhtään kirjaa en lukenut, enkä saanut vaatekaappia kokonaan siivottua.

Mutta mitä sillä on väliä, oli rentouttavaa. 

Toisinkuin tämä arkeen paluu. 

Ohhoh mitä kitinää, kätinää, luovimista ja vaatimista. 

Huomaa taas jotain tehneensä näin illalla, kun suhteellisen hiljaista alkaa olla tuolla huoneessa.

Onnea on odotettavissa oleva kesäloma..sittenkin tavoitteenamme on välillä olla vain kotona tekemättä mitään erityisen maata mullistavaa. 

Tällaista lomaa kaivannee kaikki välillä.

Ylläri

Salaisen leivontaystävän paketissa oli mukana yllätysmuna.

Avaaminen suoritetiin virallisesti jo ennen reissuun lähtöä, mutta tämä postaaminen kiireessä jäi.

Muskarissa oli sattumalta samanlainen yllätysmuna, ja Pikku-ukkoa kovasti jännitti tämän sisältö.  

Ja sisältöhän oli mieluinen. 

Suklaa hävisi, siemenet istutettiin (ja ruohoa ihmeteltiin) mummolassa sekä höyhenillä leikittiin ennen reissua ja nyt kotiuduttua lisää. Tarkoitus oli ne ripustaa pajunoksaan, mutta parempia käyttötarkoituksia tuntui Pikku-ukko keksivän

Kiitos siis taas leivontaystävälle.

Pääsiäinen

Pääsiäinen sisälsi paljon herkuttelua.

Olimme penskojen kanssa mummoloimassa, nähtiin sukulaisia ja ystäviä ja kotiin palatessa tehtiin pitstoppi kummipojan perheen luokse. 

Kokonaisuudessaan rentouttava, sopivasti ohjelmaa sisältänyt, pääsiäinen. Viihdyimme kaikki.

Sairastin itse tosin alkureissun, mutta sekään ei jaksanut harmittaa, kun sai siskon ja tätitettävän kanssa höömästellä rauhassa. 

Ommeltiin porukalla ruusukepipoja ja verhoja. Leikittiin ahkerasti, ulkoiltiin vähän ja syötiin.

Pitstopin aikana tuntui kuin olisi vain yksi lapsi. Pikku-ukko nimittäin nautti kummipojan ja hänen sisarusten huomiosta ja innosta leikkiä ja touhuta. Leluja oli tarjolla määrättömästi, sää suosi ja onneksemme päästiin myös mäkikisojen yleisöksi. Leppoista yhdessäoloa.

Kotiuduimme tänään. kaaoksen keskelle. Siippa maalaili poissaollessamme huoneen ja penskat siirtyivät nyt isompaan makkariin kahdestaan. Koetan totutella ajatukseen, että kymmeneenkuukauteen seuraava yö on ensimmäinen ilman lasta samassa huoneessa. Kyllä toivon, että lapset nukkuvat ja mekin saamme tehdä samoin. 

Huomenna ( ja ties monenako päivänä sen jälkeen...) nimittäin odottaa kaaoksen selvittely. Tavarat hakevat paikkaansa, pyykkiä on loman jäljiltä ja ehkäpä tiedossa on piakkoin jo uusi reissu johon pitäisi valmistautua..

huonejärjestelyjä

Meillä on siis kaksi lasta ja kaksi makuuhuonetta.

Tähän asti Sänttärä on nukkunut meidän vanhempien huoneessa, mutta muutos kuvioon lähenee.

Lapsille on ajateltu pienimuotoisesti rempata meidän isompi makkari ja me muutamme pienempään. Mitäs olette mieltä toimiiko tämä?

Asuinalueemme on ihana, naapurit helmiä ja kaikinpuolin viihdymme. Toki saa ahtaa romuja, sumplia ja miettiä. Vieraatkin joskus karsastavat ajatusta tulla meille yöksi- mutta onnea on he jotka uskaltautuvat. Sopu antaa sijaa ja jos rätisee niin aina voi heittää jonkun vähemmäksi pihalle.

Tottahan se lienee, että tähän ei loppuikäämme mahduta, mutta katsotaan. Mitään mukavaa ei ole myynnissä, eikä oikein tiedetä edes mitä etsitään. Itsekkin nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa öö-11vuotiaaksi? enkä muista siitä traumatisoituneeni. Meillä on ikäeroa kolme vuotta.

Nyt arvon seinän väriä, verhoa, järjestystä..mitä kierrätän eteenpäin, mitä raahaisin kotipaikkakunnalle säilöön...Voinette kuvitella Siipan roolin tässä ajatustyössä. "joojoo hyvä idea käy hyvin, en minä tiedä, ihan sama.." tyyppiset vastaukset ovat  valitettavan yleisiä. Noh konsultoin sitten ystäviäni ja Siippa saa ystävällisesti toimia kantojuhtana, kun joskus sen aika tulee.

Mutta, se värimaailma..? Olisiko harmaa ja turkoosi..tähän kävis sit se pinkki tytölle (muttakun en siitä väristä perusta..). Mikäs olisi siis se "tyttöväri". Toisaalta meillä on mielestäni ihana verho nytkin Pikku-ukon huoneessa. Koppaisko siitä värit ja laittas sen toiseen ikkunaan vain..en tiedä. Voisiko joku tulla päättämään minun puolesta..?  Huonekalut lienevät valkoisia pts yksi pöytä on ruskea. jos ei jaksa sitä maalata. Äh..

Marimekko vaan on ihana!

Että todellakin lähenee mutta ilmesen hitaasti..josko kesään mennessä..

Asiat järjestyy...uskon.

Mahtava mielikuvitus

Lapsenmieli on kiehtova ja niin käsittämätön.  Pikku-ukon leikit jaksavat hämmästyttää ja toisaalta on jopa pelottavaa kuunnella kaikkia keksintöjä. Suurin osa on ihan itsekeksittyä, tai niin luulen, mutta osa leikeistä tulee milloin mistäkin tunnistettavasta. Kuulluista jutuista, kirjoista, ihmisistä, kauppareissulla nähdystä, haaveista, unista...Vaikka mistä!

Ensin ollaan lehmiä joita pitää ruokkia koneella ja kappas koneesta hajosi rengas ja muututaan Puuhapeteksi sitä korjaamaan. Sitten leikitäänkin Enoani (joka on merkkihenkilö), muistellaan uimista uiden itse, kokataan lempiruokaa , soitetaan mummolle, hoidetaan vauvanukkea, rempataan, luistellaan, lauletaan, tehdään lumitöitä, rakennetaan majaa... Kesken kaiken voi tapahtua kaikkea.

Leikki on loputon ilonlähde ja hämmästyttäjä.

Oleellisin huomio tässä on kuitenkin mielestäni se, miten turhia itse lelut ovat. Meillä patja, vaatteet, kangaspalat ja kuulosuojaimet ovat käytössä leluja enemmän. Porakone, traktori, moottorisaha, remppakypärä ja teltta taitavat liittyä jokapäiväisiin leikkeihin. Muita käytetään sillointällöin.

Itsekkin muistan leikkineeni mummon vaatekomerossa, laittaneeni kampauksia kavereille/serkuille, pukeneeni Barbeja kangaspaloilla/itseommelluilla vaatteilla, hoitaneeni vauvanukkea(jolla ei ollut mitään "valmiita" tykötarpeita) ym. Aika harva ostettu lelu oli aarre oikeasti.

Okei, Legot on poikkeus. Ne jaksaa kiinnostaa lasta ja aikuista aika yleisesti.

Kokonaisuutena alan olla kyllä sitä mieltä, että lelupaljous on rahanhukkaa. Eikä välttämättä mielikuvitustakaan ruoki jos on kaikki valmiina eikä tarvitse esim. sitä lumiauraa itse rakennella siitä mitä sattuu saatavilla olemaan.

Voi lapset. On ne ihania.