elämänmuutos

Tein elämänmuutoksen uuden kodin myötä.

En alkanut laihduttaa, syödä tervellisemmin tms.

Lupasin, että meillä on aina leikkokukkia kotona. 

Vielä tämä lupaus on pitänyt.

16*3 turhaatietoa

Blogi nukkuu. Olen kyllä tekstejä miettinyt ja leiponut gluteenitonta ja ja normia, mutta voi missä aika. Onneksi Milla oli blogiinsa 16*3 haasteen tehnyt ja sai minut innostumaan myös.  
ja kyllä minulla meni hermo , tekstit ja kuvat ja muut on miten sattuu, tämä ei nyt vaan suostu toimimaan kuten haluan.puuh.

3 asiaa, joista pidän...

1. Tylsästi meidän perhe. Ollaan toimiva tiimi ja tehdään asioita yhdessä ei yksilöinä.
2. Syöminen. Tai oikeastaan leipominen ja ruuanlaittaminen ja sitä väistämättä seuraava syöminen. 
3. Opiskelusta. Olen tosissani. Mielestäni on mukavaa oppia uusia asioita ja kerätä päähän nippelitietoa. 

3 asiaa, joista en pidä...

1. Ruokakaupassa käyminen. käymme kaupassa kerran vkssa, koska se on vaan niin työlästä. Siltikin inhoan sitä.
2. Hitaus. En jaksa jahkaamista enkä nyhjäämistä.
3.  Aurajuustosta.Itseasiassa en pidä juustoista yleensä. 

3 asiaa, jotka tein viikonloppuna...

1.  Kestitsin äitiäni ja appivanhempia. Sain siis leipoa ja huseerata. Tähän on lisättävä, että äiti teki IHANIA kaalikääryleitä. Kasvisversiossa härkäpapurouhetta, riisiä ja porkkanaraastetta ja lihaversio oli se normaali jauhelihahässäkkä. 
2. Siivosin ja tein kaikenlaisia "pakollisia" kotihommia kertaheitolla monen päivän edestä. Jätin tosin ikkunat laiskuuttani edelleen pesemättä. 
3. Lenkkeiltiin porukalla naapuriin kummipojan tekemää herkkukakkua maistamaan.

3 asiaa, jotka osaan...

1. Puhua. Sosialisoida paremminkin. 
2. Orgainsoida
3. Soveltaa. Jos joku ruoka-aine puuttuu, korvaan sen. Jos joku tilanne ei mene ajatellusti keksin toisen tavan toimia.

3 asiaa, joita en osaa...

1. Piirtää. Haluaisin kyllä osata, mutta en osaa en ollenkaan. Vaikka kuinka mallista olisi helppo piirtää, tai 
2. Tappaa kärpäsiä.
3. Nauraa vitseille, vaikka ne olisivat oikeasti hauskoja. 

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

1. Viittomakieltä. Osasin sitä joskus ja pidin siitä. Käyttämättömyyttäni olen vain suuren osan unohtanut.
2. Suomenkielen kielioppisäännöt. Tämä ei tarvinne selittelyä.
3. Ajatella itseäni. En osaa selittää varmaankaan mitä tarkoitan, mutta elän pitkälti muiden tarpeet edellä. Joskus pitäisi ihan oikeasti ajatella vain itseään- tai ainakin, että mikä olisi omalta kannalta paras ratkaisu.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

1. Pestä ne ikkunat ja  siivota vaatehuone parempaan kuosiin. Ennen pakkasia on näiden tapahduttava. Toivotaan siis että ei tule pakkasta ihan heti. 
2. Setviä lasten lelut. Ne olivat muuton jälkeen kukin omalla paikallaan, nyt osa on kuitenkin kantautunut alakertaan ja järjestystä pitäisi miettiä uudestaan, kun alkaa olla selvä millä missäkin leikitään.
3. Suunnitella, koska Siippa pitäisi vähän isyysvapaata..Emme vain ole saaneet kaivettua kalenteria esiin.

3 asiaa, joita stressaan...

1. Tulevaisuutta. Koska minulla ei ole täällä uudessa kaupungissa työpaikkaa..tosin ei vielä tiedä jäädäänkö edes tänne. Stressaan silti.
2. Sitä, että lapset ei saa järjellisiä kavereita täältä. Vanhassa kodissa oli muodostunut niin hyvä porukka, että olen kranttu.
3. Olen oppinut, että stressaan suuria muutoksia omassa elämässä. Töissä pidän muutoksista, mutta kun oma elämä sekoaa huomasin inhoavani kaikkia muutoksia.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

1. Kirja. Loma on loma jos saan lukea jtn hömppää.
2. Liikunta- Saisi jos liikkuisin joskus.
3. Höpöttäminen. Pidän puhumisesta.

3 asiaa, joista puhun usein...

1.  Tylsästi lapset. Tosin annettakoon se anteeksi, kun olen aina kotona. Niinhän?
2. Ruoka. Tai se miettiminen mitä syödään seuraavaksi. 
3.  Jotenkin tämän päivän jälkeen on olo, että puhun myös usein asioista mitä EI saa tehdä. 

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle...

1. Villasukat. 
2. Lököhousut tms mukavat vaatteet mitkä ei kiristä ei purista.
3. Siippa sanoi, että ylipäätänsä puen mielelläni paljon vaatteita. 

3 asiaa, joita en pue päälleni...

1. Maximekko- koska puuh "raskauskilot" (tätä selitystä meinasin käyttää surutta, vaikka tämä kilojen "syy" on jo reippaan vuoden)
2. Napapaita. kts. edellinen kohta jos kaipaat selitystä.
3. Farkut. Tiedätte miksi.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

1. Vuodesohva
2. Uudet lenkkarit, koska vanhoista tulee varpaat ulos.
3. Ulkovaatteet. Olen lasten kanssa ulkona paljon, ja muutossa heitin pois ainoat kunnolliset ulkohousut jotka minulla oli. 

3 asiaa, joista unelmoin...

1. Lottovoitto. No ei , ehkä ennemminkin, että asiat järjestyisivät. Jos me ei yllättäen takaisin vanhaan kaupunkiimme muutettaisikaan.
2. Kiireettömästä ajasta kotona. Arvostan sitä, että saan olla kotona. Mutta teen pitkälti asioita kahden lapsen kanssa, ja välillä olisi ihanaa vain olla. Tai tehdä edes niitä asioita ilman "apukäsiä"
3. Tykkään unelmoida. Keltainen pikku Fiat olis kiva :)

3 asiaa, joita pelkään...

1. Että sairastun. Lähipiirissä ollut älytön flunssa-aalto. Nyt se taitaa iskeä minuun. 
2. Että lapsille sattuisi jotain. Kaikki vanhemmat pelkäävät varmasti tätä, mutta nyt jotenkin sattunut ikäviä asioita paljon, että tämä asia mielessä.
3. Oikeastaan pelkään aika vähän, koska yritän elää päivän kerrallaan ja uskoa, että asiat järjestyy lopulta. 

3 asiaa, jotka toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

1. Oma-aika Siipan kanssa. 
2. Uuden kummitettavan näkeminen. Vauvat on ihania!
3. Lapset tervehtyisivät. En vaan kestä ainaista räkätautia. 

Lomailua

Siippa oli keväälle ensimmäistä kertaa lomalla.

Voi iloa voi riemua voi kiirettä voi säätöä. Blogigin nukkui autuaasti ja pikaisesti vain "pakolliset" joskin mukavat Salaisen leivontaystävän postaukset tein.

ja voi arkea tämän loman jälkeen..

Oli ihanaa kylätellä, ulkoilla, siivota ja kokata suhteellisen rauhassa. Kuulin monta vauvauutista, joista yksi ehdottomasti yli muiden. Saatiin lastenhuone melkein valmiiksi, aikataulutettiin alustavasti kevään menoja ja nautittiin kevätsäistä. 

Yhtään kirjaa en lukenut, enkä saanut vaatekaappia kokonaan siivottua.

Mutta mitä sillä on väliä, oli rentouttavaa. 

Toisinkuin tämä arkeen paluu. 

Ohhoh mitä kitinää, kätinää, luovimista ja vaatimista. 

Huomaa taas jotain tehneensä näin illalla, kun suhteellisen hiljaista alkaa olla tuolla huoneessa.

Onnea on odotettavissa oleva kesäloma..sittenkin tavoitteenamme on välillä olla vain kotona tekemättä mitään erityisen maata mullistavaa. 

Tällaista lomaa kaivannee kaikki välillä.

Pääsiäinen

Pääsiäinen sisälsi paljon herkuttelua.

Olimme penskojen kanssa mummoloimassa, nähtiin sukulaisia ja ystäviä ja kotiin palatessa tehtiin pitstoppi kummipojan perheen luokse. 

Kokonaisuudessaan rentouttava, sopivasti ohjelmaa sisältänyt, pääsiäinen. Viihdyimme kaikki.

Sairastin itse tosin alkureissun, mutta sekään ei jaksanut harmittaa, kun sai siskon ja tätitettävän kanssa höömästellä rauhassa. 

Ommeltiin porukalla ruusukepipoja ja verhoja. Leikittiin ahkerasti, ulkoiltiin vähän ja syötiin.

Pitstopin aikana tuntui kuin olisi vain yksi lapsi. Pikku-ukko nimittäin nautti kummipojan ja hänen sisarusten huomiosta ja innosta leikkiä ja touhuta. Leluja oli tarjolla määrättömästi, sää suosi ja onneksemme päästiin myös mäkikisojen yleisöksi. Leppoista yhdessäoloa.

Kotiuduimme tänään. kaaoksen keskelle. Siippa maalaili poissaollessamme huoneen ja penskat siirtyivät nyt isompaan makkariin kahdestaan. Koetan totutella ajatukseen, että kymmeneenkuukauteen seuraava yö on ensimmäinen ilman lasta samassa huoneessa. Kyllä toivon, että lapset nukkuvat ja mekin saamme tehdä samoin. 

Huomenna ( ja ties monenako päivänä sen jälkeen...) nimittäin odottaa kaaoksen selvittely. Tavarat hakevat paikkaansa, pyykkiä on loman jäljiltä ja ehkäpä tiedossa on piakkoin jo uusi reissu johon pitäisi valmistautua..

nam...

Pikku sänttärällä on mielenkiintoinen makuaisti

Liikkeelle lähdön jälkeen, on ollut kovin ennalta-arvattavaa, että Sänttärän löytää syömästä lattiakaivoa..Oi nam!

Viimeviikolla uudeksi suosikkiherkuksi muotoutui ruosteinen hevosenkenkä..Oi nam!

Minulle on luvattu, että kengänpohja päivässä pitää lääkärin loitolla..miltähän näillä herkuilla vältytään..

Tässä minun käsitys herkusta..gluteeniton vohveli, kermavaahto, vaniljakreemi ja vokatuthedelmät.

Oi NAM!

Ihana kamala vanhemmuus

Älä tee niin, älä tee näin

Tee niin tai näin aina väärinpäin.

Ah vanhemmuus on alamäkien ja ylämäkien ravaamista ja tasapainon etsimistä. On sääntöä, ohjetta, neuvojaa, kokemusta, näkemystä, tietoa, lippulappua ja tapoja.

Jokainen vanhempi tietänee, mikä on omalle lapselle parasta ja miten oman lapsen haluaa kasvattaa.

Okei, todellisuudessa jokaisella lienee käsitys miten oman lapsen HALUAISI kasvattaa. Sitten iskee totuus. Lapsi onkin oma suloinen persoonansa, väsyttää, aina ei ehdi tekemään kaikkea niinkuin haluaisi mutta, mutta, mutta

Tiedän tällä kahdenvuoden harjoittelulla, että jokainen päivä opettaa, saa olla ylpeä välillä itsestään, mutta useimmiten lapsesta - ihan hänen itsensä takia. Pääsääntöisesti olen iloinen siitä, että Siipan ja minun tiimi toimii. Jos toinen jotain lupaa tai kieltää niin toinen sen pitää.  Lapsien kohdalla ei vängätä vaan linja on (yllättävän) yhtenäinen. Hyvä me!

Oleelliseksi voimavaraksi vanhemmuuteen koen Siipan lisäksi aikuiset ystävät. Siis ne ihmiset joille voi valittaa, joiden kanssa voi vertailla kokemuksia, päivitellä, huokailla, iloita ja juoruta. Siinä sivussa oppii ehkä jotain tai sitten huomaa ettei haittaa vaikkei osaakkaan - ei kaikki muutkaan osaa

Toki aina jaksaa yllättää lasten vertailu. Itsekkin teen sitä ja kaipa se tuo jotain pohjaa tulevaan tai näkemystä omaan tilanteeseen. Silti koetan alati vähentää vertailua. Jokainen lapsi (ja aikuinen) on kuitenkin oma arvokas yksilönsä. Toiset vaan oppii ennemmin jotain ja toiset vaan kasvavat pidemmiksi. 

Onnea on lapsenmielinen rehellisyys ja avarakatseisuus.

 Niin lapsella, kuin sillä vanhemmallakin.

huonejärjestelyjä

Meillä on siis kaksi lasta ja kaksi makuuhuonetta.

Tähän asti Sänttärä on nukkunut meidän vanhempien huoneessa, mutta muutos kuvioon lähenee.

Lapsille on ajateltu pienimuotoisesti rempata meidän isompi makkari ja me muutamme pienempään. Mitäs olette mieltä toimiiko tämä?

Asuinalueemme on ihana, naapurit helmiä ja kaikinpuolin viihdymme. Toki saa ahtaa romuja, sumplia ja miettiä. Vieraatkin joskus karsastavat ajatusta tulla meille yöksi- mutta onnea on he jotka uskaltautuvat. Sopu antaa sijaa ja jos rätisee niin aina voi heittää jonkun vähemmäksi pihalle.

Tottahan se lienee, että tähän ei loppuikäämme mahduta, mutta katsotaan. Mitään mukavaa ei ole myynnissä, eikä oikein tiedetä edes mitä etsitään. Itsekkin nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa öö-11vuotiaaksi? enkä muista siitä traumatisoituneeni. Meillä on ikäeroa kolme vuotta.

Nyt arvon seinän väriä, verhoa, järjestystä..mitä kierrätän eteenpäin, mitä raahaisin kotipaikkakunnalle säilöön...Voinette kuvitella Siipan roolin tässä ajatustyössä. "joojoo hyvä idea käy hyvin, en minä tiedä, ihan sama.." tyyppiset vastaukset ovat  valitettavan yleisiä. Noh konsultoin sitten ystäviäni ja Siippa saa ystävällisesti toimia kantojuhtana, kun joskus sen aika tulee.

Mutta, se värimaailma..? Olisiko harmaa ja turkoosi..tähän kävis sit se pinkki tytölle (muttakun en siitä väristä perusta..). Mikäs olisi siis se "tyttöväri". Toisaalta meillä on mielestäni ihana verho nytkin Pikku-ukon huoneessa. Koppaisko siitä värit ja laittas sen toiseen ikkunaan vain..en tiedä. Voisiko joku tulla päättämään minun puolesta..?  Huonekalut lienevät valkoisia pts yksi pöytä on ruskea. jos ei jaksa sitä maalata. Äh..

Marimekko vaan on ihana!

Että todellakin lähenee mutta ilmesen hitaasti..josko kesään mennessä..

Asiat järjestyy...uskon.

Ystävät..

Olen maailmanhuonoin pitämään yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi.

Joulukorttejakaan en saanut tänävuonna postiin..sentään muutaman ystävänpäiväkortin sain tehtyä. Muka niin kiire.

Minusta, parasta ystävissä on se, että kokoajan ei tarvitse tilittää kuulumisia. Voi soittaa ja jatkaa siihen mihin jäi eilen tai puolivuotta sitten. Voi nauraa, itkeä, kertoa huonoja juttuja ja olla vain.

Mahtava mielikuvitus

Lapsenmieli on kiehtova ja niin käsittämätön.  Pikku-ukon leikit jaksavat hämmästyttää ja toisaalta on jopa pelottavaa kuunnella kaikkia keksintöjä. Suurin osa on ihan itsekeksittyä, tai niin luulen, mutta osa leikeistä tulee milloin mistäkin tunnistettavasta. Kuulluista jutuista, kirjoista, ihmisistä, kauppareissulla nähdystä, haaveista, unista...Vaikka mistä!

Ensin ollaan lehmiä joita pitää ruokkia koneella ja kappas koneesta hajosi rengas ja muututaan Puuhapeteksi sitä korjaamaan. Sitten leikitäänkin Enoani (joka on merkkihenkilö), muistellaan uimista uiden itse, kokataan lempiruokaa , soitetaan mummolle, hoidetaan vauvanukkea, rempataan, luistellaan, lauletaan, tehdään lumitöitä, rakennetaan majaa... Kesken kaiken voi tapahtua kaikkea.

Leikki on loputon ilonlähde ja hämmästyttäjä.

Oleellisin huomio tässä on kuitenkin mielestäni se, miten turhia itse lelut ovat. Meillä patja, vaatteet, kangaspalat ja kuulosuojaimet ovat käytössä leluja enemmän. Porakone, traktori, moottorisaha, remppakypärä ja teltta taitavat liittyä jokapäiväisiin leikkeihin. Muita käytetään sillointällöin.

Itsekkin muistan leikkineeni mummon vaatekomerossa, laittaneeni kampauksia kavereille/serkuille, pukeneeni Barbeja kangaspaloilla/itseommelluilla vaatteilla, hoitaneeni vauvanukkea(jolla ei ollut mitään "valmiita" tykötarpeita) ym. Aika harva ostettu lelu oli aarre oikeasti.

Okei, Legot on poikkeus. Ne jaksaa kiinnostaa lasta ja aikuista aika yleisesti.

Kokonaisuutena alan olla kyllä sitä mieltä, että lelupaljous on rahanhukkaa. Eikä välttämättä mielikuvitustakaan ruoki jos on kaikki valmiina eikä tarvitse esim. sitä lumiauraa itse rakennella siitä mitä sattuu saatavilla olemaan.

Voi lapset. On ne ihania.

Ruokatehdas

Viimelauantaina oli taas aika perustaa ruokatehdas. Perheen pienimmälle siis.

Minusta on hienoa, että lapsemme syövät aivan kaikkea. Toki tämä muuttuu kun menen kehumaan, mutta ainakin tähän asti näin on ollut.

Pääsääntöisesti teen ruuat Sänttärällekkin itse. Aina isomman satsin pakastimeen eri variaatioita. Ohjekirjoja katselin ensimmäisen lapsen kohdalla, nyt on menty tunteella. Lihat ja kalat ostan tiskistä ja kaikki vihanneksen ym mahdollisuuksien mukaan tuoreena. Mausteita käytän kuten aikuisillekkin, Suolaa en tokikaan vielä.

8kk rajapyykki antaa mahdollisuuden vähän rakeisemman ruuan tekemiseen. Riisit siis kokonaisia, pasta pätkinä, maissit ja herneet osin pieninä osin kokonaisina yms..

Ruokatehtaan lopputuloksena oli 135annosta. Eli riittää hyvin siihen seuraavaan 10kk rajapyykkiin kun maitotuotteet saa lisätä kehiin.

Lopputuloksena oli seuraavanlaisia sekoituksia:

Kuha

Peruna

Porkkana

Sipuli

maissi

Tilli, valkopippuri

Tomaatti

Naudan ulkofile

Porkkana

Punasipuli, Valkosipuli

Spagetti

Herne, Maissi, Paprika

Mustapippuri, Pitsamauste

Bataatti

Parsakaali

Sipuli

Punaiset linssit

Laakerinlehti, mustapippuri, basilika, Sitruunainen mausteseos

Kana

Riisi

Porkkana

Sipuli

Curry, mustapippuri

Bataatti

Porkkana

Kukkakaali

Riisi

Sipuli

Mustapippuri, Persilja, Ruohosipuli, Laakerinlehti

Mikäs on teidän ehdoton suosikki ollut itsetehdyistä ruuista?

Mitä tänään syötäisiin..

Jep. Rakastan kokkaamista, leipomista ja huseeraamista ..mutta voi elämä kukaan ei varmasti tykkää miettiä, että mitä syödään ja milloin ja mitä kaupasta.

Oikeasti ei kukaan!(ja jos sanot, että tykkäät niin heitäppä jatkossa aina valmiilla suunnitelmalla!)

Tykkään kokeilla uusia juttuja ja onneksi meidän miesväki syö mukisematta kaikkea ja kiittääkin vielä.  Pikku-ukkokin. Siippa sanoo aina, että kaikki tekemäni ruoka on hyvää ja Pikku-ukko toivoo vain "maskalaatikkoa", kinkkukiusausta tai puuroa. Mietippä siinä sitten että mitä tänään syötäisiin.

Miettimisahdistusta vähentää se, että meillä mietitään vk ennakkoon ja käydään kaupassa vain kerran vkssa. Kyllä, vain kerran. Miesväki syö paljon, mutta silti suunnittelemalla selviää yleensä.

Hätävarana löytyy kaikenlaista makeaan ja suolaiseen leivontaan. Tämä hätävara ei ole niinkään vieraita vaan minua varten. Siis sitä kokkausintoa mikä iskee ja parantaa olon kuin olon.

Tänään oloa helpotti gluteeniton teeleipä. Jonka kylläkin Pikku-ukko leipoi. Sotkusta en ottanut kuvaa, jopa siivosin sen ennen Siipan kotiutumista.

Laitan ohjeen kun jaksan sen kirjoittaa

ja niin..jääkaapinovessa on tämmöinen lappunen, sitten kun ei vaan keksi mitään syömistä niin tästä nappaa jonkun..

kyselyikä

 "Miski vissyssä on kuplia, joko on Lokakuu, mennäänkö uimaan, miski ei mennä, tuleeko täti kylään, Miski kuu on taivaalla, onko mummo töissä, miski sanoit niin, kuka meni tuonne, mikä kala tuo on, mihin meni ääni, miski autosta loppuu bensa, millon iskä tulee, kuka tuo oli, miski sinä laitoit takin päälle..."

Tämä perheessämme puolivuotta asunut kyselytulva on hengästyttävä. 

Mietimpä vain, onko "ennenvanhaan" valehdeltu, tiedetty kaikki, katsottu ihan oikeasti kirjasta vai mistä, kun ei ole ollut googlea saatavilla. Tosin, itsekkin epämääräisiin kysymyksiin vastaan, että kysy iskältä kun se tulee kotiin. 

Liekö tämä sitten oikea vastaus?

Pahintahan tässä kyselyiässä on huomata miten tietämätön itse onkaan. Minä muka kekseliäs ja kouluni käynyt ihminen huomaan, että en tiedä mitään "oleellista". Luonnollisestihan lapsi ei osaa sitoa esim kengännauhojaan, vaikka on neuvottu. Mutta annappas kun vastaan esitettyyn kysymykseen muka hauskasti (väärin). Jossain yllättävässä tilanteessa Pikku-ukko varmasti kertoo tämän vastauksen sinisin silmin tapittaen , "muttakun äiti sanoi niin"-asenteella. Jepjep. Aika aikaansa kutakin, nyt pitäisi vastata oikein ja hermostumatta..kohta ei enää vanhempien sanomiset kiinnosta..

Lapsi katsoo sitten itse googlesta.