Gluteeniton kasvispiirakka

Pidän punajuuresta. En yhtä paljon kuin raparperistä, mutta lähes.

Tämä piirakka oli kuitenkin niiin hyvää, että mietin hetken onko punajuuri sittenkin minun suosikki.

Ehdottomasti kannattaa testata, lapsetkin söi tätä hyvällä ruokahalulla.

Gluteeniton kasvispiirakka (pellillinen)

Tarvitset: 

Pohja:
5-6dl Tummaa Gluteenitonta jauhoseosta(Viljatuote)
1tl suolaa
1dl öljyä
2dl vettä

Täyte:

4 Porkkanaa
4 keskikokoista punajuurta
1tl suolaa
3rkl öljyä
2tl valkosipulirouhetta
mustapippurirouhetta
2prk Smetanaa
200g Fetajuustoa
Pinnalle tuoretta Basilikaa


Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen

Leikkaa kuoritut porkkanat ja punajuuret ohuiksi siivuiksi
Sekoita joukkoon mausteet ja öljy.

Sekoita pohjan jauhot ja suola, lisää joukkoon öljy ja vesi.
Taikinaa ei tarvitse vaivata, levitä vain leivinpaperoidulle pellille.

Levitä levylle smetana ja fetajuustomuru.
Lisää päälle juurekset.

Paista uunin keskitasolla noin 25-35min

Pilko tuore basilika valmiin piirakan pinnalle.

nam...

Pikku sänttärällä on mielenkiintoinen makuaisti

Liikkeelle lähdön jälkeen, on ollut kovin ennalta-arvattavaa, että Sänttärän löytää syömästä lattiakaivoa..Oi nam!

Viimeviikolla uudeksi suosikkiherkuksi muotoutui ruosteinen hevosenkenkä..Oi nam!

Minulle on luvattu, että kengänpohja päivässä pitää lääkärin loitolla..miltähän näillä herkuilla vältytään..

Tässä minun käsitys herkusta..gluteeniton vohveli, kermavaahto, vaniljakreemi ja vokatuthedelmät.

Oi NAM!

Ihana kamala vanhemmuus

Älä tee niin, älä tee näin

Tee niin tai näin aina väärinpäin.

Ah vanhemmuus on alamäkien ja ylämäkien ravaamista ja tasapainon etsimistä. On sääntöä, ohjetta, neuvojaa, kokemusta, näkemystä, tietoa, lippulappua ja tapoja.

Jokainen vanhempi tietänee, mikä on omalle lapselle parasta ja miten oman lapsen haluaa kasvattaa.

Okei, todellisuudessa jokaisella lienee käsitys miten oman lapsen HALUAISI kasvattaa. Sitten iskee totuus. Lapsi onkin oma suloinen persoonansa, väsyttää, aina ei ehdi tekemään kaikkea niinkuin haluaisi mutta, mutta, mutta

Tiedän tällä kahdenvuoden harjoittelulla, että jokainen päivä opettaa, saa olla ylpeä välillä itsestään, mutta useimmiten lapsesta - ihan hänen itsensä takia. Pääsääntöisesti olen iloinen siitä, että Siipan ja minun tiimi toimii. Jos toinen jotain lupaa tai kieltää niin toinen sen pitää.  Lapsien kohdalla ei vängätä vaan linja on (yllättävän) yhtenäinen. Hyvä me!

Oleelliseksi voimavaraksi vanhemmuuteen koen Siipan lisäksi aikuiset ystävät. Siis ne ihmiset joille voi valittaa, joiden kanssa voi vertailla kokemuksia, päivitellä, huokailla, iloita ja juoruta. Siinä sivussa oppii ehkä jotain tai sitten huomaa ettei haittaa vaikkei osaakkaan - ei kaikki muutkaan osaa

Toki aina jaksaa yllättää lasten vertailu. Itsekkin teen sitä ja kaipa se tuo jotain pohjaa tulevaan tai näkemystä omaan tilanteeseen. Silti koetan alati vähentää vertailua. Jokainen lapsi (ja aikuinen) on kuitenkin oma arvokas yksilönsä. Toiset vaan oppii ennemmin jotain ja toiset vaan kasvavat pidemmiksi. 

Onnea on lapsenmielinen rehellisyys ja avarakatseisuus.

 Niin lapsella, kuin sillä vanhemmallakin.

Sänttärä

Helposti tulee enemmän höpötettyä Pikku-ukosta, koska hän pitää puolensa huomiossa ja tekee "ihmeellisiä" asioita. 

Sänttärä on maailman nauravaisin puolivuotias. Tai no 8kk ikäinen. Ainut poikkeus on toki sairastaminen jolloin huudetaankin sitten näiden muidenkin aikojen edestä.

Epäilen, että neiti on tullut isäänsä ja on vähän yksinkertainen - tai optimistinen. 

Sänttärä pyörii, hyörii, ryömii, katselee, syö kaikkea ja päättäväisesti saa haluamansa. Sänttärä rakastaa isoveljeään ja jaksaakin nauraa tämän jutuille ja tekemisille loputtomasti. Vastavuoroisesti hän inhoaa vettä ja kynsienleikkaamista. Onneksi näitä jälkimmäisiä ei tarvitse tehdä jokapäivä.

Neiti, Sänttärä - mikälie- on veljeensä verrattuna rauhallinen ja harkitsevainen. Pikku-ukko on aina mennyt ja tehnyt.

Käsittämätöntä(mutta ihanaa!) miten lapset ovat erilaisia, vaikka lähtökohta on sama. Meidän pikku-ukko on niiiin poika kuin poika voi olla kiinnostuksenkohteisiin jos katsotaan. Toivon siis kovasti, että sänttärä innostuu tyttöhömpötyksistä..Meillä ei siis ole kasvatettu pojaksi, tytöksi tai miksikään , mutta luonnostaan on tullut ainakin ensimmäiselle omat jutut. Joista olen jo totaalisesti pudonnut.

Miten teillä näkyy lasten sukupuoliero, vai näkyyko ollenkaan..?

Ruokatehdas

Viimelauantaina oli taas aika perustaa ruokatehdas. Perheen pienimmälle siis.

Minusta on hienoa, että lapsemme syövät aivan kaikkea. Toki tämä muuttuu kun menen kehumaan, mutta ainakin tähän asti näin on ollut.

Pääsääntöisesti teen ruuat Sänttärällekkin itse. Aina isomman satsin pakastimeen eri variaatioita. Ohjekirjoja katselin ensimmäisen lapsen kohdalla, nyt on menty tunteella. Lihat ja kalat ostan tiskistä ja kaikki vihanneksen ym mahdollisuuksien mukaan tuoreena. Mausteita käytän kuten aikuisillekkin, Suolaa en tokikaan vielä.

8kk rajapyykki antaa mahdollisuuden vähän rakeisemman ruuan tekemiseen. Riisit siis kokonaisia, pasta pätkinä, maissit ja herneet osin pieninä osin kokonaisina yms..

Ruokatehtaan lopputuloksena oli 135annosta. Eli riittää hyvin siihen seuraavaan 10kk rajapyykkiin kun maitotuotteet saa lisätä kehiin.

Lopputuloksena oli seuraavanlaisia sekoituksia:

Kuha

Peruna

Porkkana

Sipuli

maissi

Tilli, valkopippuri

Tomaatti

Naudan ulkofile

Porkkana

Punasipuli, Valkosipuli

Spagetti

Herne, Maissi, Paprika

Mustapippuri, Pitsamauste

Bataatti

Parsakaali

Sipuli

Punaiset linssit

Laakerinlehti, mustapippuri, basilika, Sitruunainen mausteseos

Kana

Riisi

Porkkana

Sipuli

Curry, mustapippuri

Bataatti

Porkkana

Kukkakaali

Riisi

Sipuli

Mustapippuri, Persilja, Ruohosipuli, Laakerinlehti

Mikäs on teidän ehdoton suosikki ollut itsetehdyistä ruuista?

Mitä tänään syötäisiin..

Jep. Rakastan kokkaamista, leipomista ja huseeraamista ..mutta voi elämä kukaan ei varmasti tykkää miettiä, että mitä syödään ja milloin ja mitä kaupasta.

Oikeasti ei kukaan!(ja jos sanot, että tykkäät niin heitäppä jatkossa aina valmiilla suunnitelmalla!)

Tykkään kokeilla uusia juttuja ja onneksi meidän miesväki syö mukisematta kaikkea ja kiittääkin vielä.  Pikku-ukkokin. Siippa sanoo aina, että kaikki tekemäni ruoka on hyvää ja Pikku-ukko toivoo vain "maskalaatikkoa", kinkkukiusausta tai puuroa. Mietippä siinä sitten että mitä tänään syötäisiin.

Miettimisahdistusta vähentää se, että meillä mietitään vk ennakkoon ja käydään kaupassa vain kerran vkssa. Kyllä, vain kerran. Miesväki syö paljon, mutta silti suunnittelemalla selviää yleensä.

Hätävarana löytyy kaikenlaista makeaan ja suolaiseen leivontaan. Tämä hätävara ei ole niinkään vieraita vaan minua varten. Siis sitä kokkausintoa mikä iskee ja parantaa olon kuin olon.

Tänään oloa helpotti gluteeniton teeleipä. Jonka kylläkin Pikku-ukko leipoi. Sotkusta en ottanut kuvaa, jopa siivosin sen ennen Siipan kotiutumista.

Laitan ohjeen kun jaksan sen kirjoittaa

ja niin..jääkaapinovessa on tämmöinen lappunen, sitten kun ei vaan keksi mitään syömistä niin tästä nappaa jonkun..

suloisia sutkautuksia

Meidän Pikku-ukko on höpöttäjä. Ikäisekseen mukamas taitava. noh..

"äiti tiiäkkö että pokkuroija pittää kahdella jalalla..."

kertoneeko tämä mistä en tiedä.

suunnattomasti tekisi mieli jättää kertomatta, että kyse lie ollut oikeasti potkuroinnista aka. potkurilla ajelusta. Jotenkin vaan oli vallattoman suloinen kommentti.

näillä mennään.

kyselyikä

 "Miski vissyssä on kuplia, joko on Lokakuu, mennäänkö uimaan, miski ei mennä, tuleeko täti kylään, Miski kuu on taivaalla, onko mummo töissä, miski sanoit niin, kuka meni tuonne, mikä kala tuo on, mihin meni ääni, miski autosta loppuu bensa, millon iskä tulee, kuka tuo oli, miski sinä laitoit takin päälle..."

Tämä perheessämme puolivuotta asunut kyselytulva on hengästyttävä. 

Mietimpä vain, onko "ennenvanhaan" valehdeltu, tiedetty kaikki, katsottu ihan oikeasti kirjasta vai mistä, kun ei ole ollut googlea saatavilla. Tosin, itsekkin epämääräisiin kysymyksiin vastaan, että kysy iskältä kun se tulee kotiin. 

Liekö tämä sitten oikea vastaus?

Pahintahan tässä kyselyiässä on huomata miten tietämätön itse onkaan. Minä muka kekseliäs ja kouluni käynyt ihminen huomaan, että en tiedä mitään "oleellista". Luonnollisestihan lapsi ei osaa sitoa esim kengännauhojaan, vaikka on neuvottu. Mutta annappas kun vastaan esitettyyn kysymykseen muka hauskasti (väärin). Jossain yllättävässä tilanteessa Pikku-ukko varmasti kertoo tämän vastauksen sinisin silmin tapittaen , "muttakun äiti sanoi niin"-asenteella. Jepjep. Aika aikaansa kutakin, nyt pitäisi vastata oikein ja hermostumatta..kohta ei enää vanhempien sanomiset kiinnosta..

Lapsi katsoo sitten itse googlesta.

Reipas kerholainen...

Voi iloa voi riemua kun kerhopäivä koittaa..

Pikku-ukko nohevana pakkaa illalla repun, on aamulla mallikakara ja vielä mallikkaampi pieni herrasmies kerhossa. Kaikki sujuu kuin unelma. Siis tämä on aamupvllä.

Kerhon jälkeen meno onkin sitten toisenlaista ja tämä aamun onni ja autuus haihtuu muistona ilmaan.

Kaikki väsyttää, itkettää, on huonosti taikka väärin. Tehdä pitäisi kaikkea kokoajan ja mihinkään ei ehdi keskittyä, koska aamun aktiivisesta ajasta on käytetty suuri osa kerhoiluun ei kotonaolevia tärkeitä remppoja, rakennelmia ja leikkejä ole ehditty toteuttaa.

Silti. Kerho on mieleinen ja odotettu. Joten ehkä iltapäivän kitinä on kestettävä.

Se ryömii sittenkin

Jep. Neiti on lähtenyt liikekannalle. 

Lopulta tälläviikolla.

Väistykää ruuantähteet, kivet, Pikku-ukon lelut ja askarteluhömppä. Neiti on irti.

Oletettavasti tästä kuulemme vielä- positiiviseen vai negatiiviseen sävyyn- se jää nähtäväksi.

ja tämä valo on tullut Pikku-ukon mielestä jäädäkseen..mitenkäs pitkään näitä ilkeää ikkunassa oikeasti pitää..?