Voi iloa voi riemua kun kerhopäivä koittaa..
Pikku-ukko nohevana pakkaa illalla repun, on aamulla mallikakara ja vielä mallikkaampi pieni herrasmies kerhossa. Kaikki sujuu kuin unelma. Siis tämä on aamupvllä.
Kerhon jälkeen meno onkin sitten toisenlaista ja tämä aamun onni ja autuus haihtuu muistona ilmaan.
Kaikki väsyttää, itkettää, on huonosti taikka väärin. Tehdä pitäisi kaikkea kokoajan ja mihinkään ei ehdi keskittyä, koska aamun aktiivisesta ajasta on käytetty suuri osa kerhoiluun ei kotonaolevia tärkeitä remppoja, rakennelmia ja leikkejä ole ehditty toteuttaa.
Silti. Kerho on mieleinen ja odotettu. Joten ehkä iltapäivän kitinä on kestettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti