Ihana kamala vanhemmuus

Älä tee niin, älä tee näin

Tee niin tai näin aina väärinpäin.

Ah vanhemmuus on alamäkien ja ylämäkien ravaamista ja tasapainon etsimistä. On sääntöä, ohjetta, neuvojaa, kokemusta, näkemystä, tietoa, lippulappua ja tapoja.

Jokainen vanhempi tietänee, mikä on omalle lapselle parasta ja miten oman lapsen haluaa kasvattaa.

Okei, todellisuudessa jokaisella lienee käsitys miten oman lapsen HALUAISI kasvattaa. Sitten iskee totuus. Lapsi onkin oma suloinen persoonansa, väsyttää, aina ei ehdi tekemään kaikkea niinkuin haluaisi mutta, mutta, mutta

Tiedän tällä kahdenvuoden harjoittelulla, että jokainen päivä opettaa, saa olla ylpeä välillä itsestään, mutta useimmiten lapsesta - ihan hänen itsensä takia. Pääsääntöisesti olen iloinen siitä, että Siipan ja minun tiimi toimii. Jos toinen jotain lupaa tai kieltää niin toinen sen pitää.  Lapsien kohdalla ei vängätä vaan linja on (yllättävän) yhtenäinen. Hyvä me!

Oleelliseksi voimavaraksi vanhemmuuteen koen Siipan lisäksi aikuiset ystävät. Siis ne ihmiset joille voi valittaa, joiden kanssa voi vertailla kokemuksia, päivitellä, huokailla, iloita ja juoruta. Siinä sivussa oppii ehkä jotain tai sitten huomaa ettei haittaa vaikkei osaakkaan - ei kaikki muutkaan osaa

Toki aina jaksaa yllättää lasten vertailu. Itsekkin teen sitä ja kaipa se tuo jotain pohjaa tulevaan tai näkemystä omaan tilanteeseen. Silti koetan alati vähentää vertailua. Jokainen lapsi (ja aikuinen) on kuitenkin oma arvokas yksilönsä. Toiset vaan oppii ennemmin jotain ja toiset vaan kasvavat pidemmiksi. 

Onnea on lapsenmielinen rehellisyys ja avarakatseisuus.

 Niin lapsella, kuin sillä vanhemmallakin.

Kinuskikakku (gluteeniton)

Onnea on sisso ja erityisesti tätitettävä, jotka tulivat kylään. Toki mukavaa myös nähdä sisson miestä. He olivat hyvä syy testata tätä salaisenleivontaystävän lähettämää kakkureseptiä.

Olisin halunnut nimetä tämän kakun"hyvän tuoksuiseksi"- mutta ehkä mennään tällä kinuskikakulla kuitenkin. Sovelsin ohjetta, koska 

a: Kakusta tuli niin ohut ettei sitä saanut leikattua, joten en täyttänyt sitä vaan laitoin pintaan aprikoosihillon ja 

b: En osaa tehdä kinuskia joten tein kuorrutteeksi kinuskikermaa tuon hillon päälle

Pohjan tein ohjeen mukaan- ja ai nam! tätä aion soveltaa moneen, esim toscapiirakkaan. Jatkossa tosin suosittelen kostuttamaan pohjaa kahvilla tai appelsiinimehulla- oli hyvää, mutta kuivakakkumaista, ei niinkään "kakkupohjamaista"

Kinuskikakku

Pohja:
1dl Paahdettuja auringonkukansiemeniä
1dl Maizenajauhoja
1,5dl Gluteenitonta jauhoa( itse käytin Sember finmixiä)
1,5 tl Leivinjauhetta
1,5 dl Sokeria
100g Laktoositonta margariinia
3 Kananmunaa

Täyte:
(1,5 dl kermaa, puolen sitruunan raastettu kuori)
Aprikoosihilloa

Kuorrute: (ohjeessa oli kinuskia, sopisi jos osaisi tehdä)

1,5dl Fariinisokeria
2 dl Laktoositonta kermaa

Tee ensin kinuskikerma jäähtymään jääkaappiin ( mieluiten yön yli). Kaada Kuorruteaineet kattilaan ja kiehauta (älä keitä) - siirrä rasiaan jäähtymään.

Tee pohja (mieluiten tämäkin saisi päivän vetäytyä)

Paahda auringonkukansiemenet ja jauha ne hienoksi. Sekoita kuivat eineet keskenään. Vaahdota rasva ja sokeri, lisää munat yksitellen vatkaten ja sekoita joukkoon kuivat aineet.

Voitele ja leivitä irtopohjavuoka (esim kookoshiutaleilla) ja paista 175 asteessa n. 30-40min.

Kakun voi halkaista, kostuttaa ja täyttää kermalla ja hillolla.

Itse levitin hillon kakun pinnalle.

Vatkaa täysin jäähtynyt kinuskikermakuorrute kuohkeaksi ja levitä pinnalle.

Ohjeessa suositeltiin kakun maustumista jääkaapissa ennen tarjoamista - odottaminen kannatti!

Kakku hävisi parempiin suihin, saa kuulemma tehdä uudestaan ja resepti pitää laittaa talteen.

Oli niin hyvää!

huonejärjestelyjä

Meillä on siis kaksi lasta ja kaksi makuuhuonetta.

Tähän asti Sänttärä on nukkunut meidän vanhempien huoneessa, mutta muutos kuvioon lähenee.

Lapsille on ajateltu pienimuotoisesti rempata meidän isompi makkari ja me muutamme pienempään. Mitäs olette mieltä toimiiko tämä?

Asuinalueemme on ihana, naapurit helmiä ja kaikinpuolin viihdymme. Toki saa ahtaa romuja, sumplia ja miettiä. Vieraatkin joskus karsastavat ajatusta tulla meille yöksi- mutta onnea on he jotka uskaltautuvat. Sopu antaa sijaa ja jos rätisee niin aina voi heittää jonkun vähemmäksi pihalle.

Tottahan se lienee, että tähän ei loppuikäämme mahduta, mutta katsotaan. Mitään mukavaa ei ole myynnissä, eikä oikein tiedetä edes mitä etsitään. Itsekkin nukuin siskoni kanssa samassa huoneessa öö-11vuotiaaksi? enkä muista siitä traumatisoituneeni. Meillä on ikäeroa kolme vuotta.

Nyt arvon seinän väriä, verhoa, järjestystä..mitä kierrätän eteenpäin, mitä raahaisin kotipaikkakunnalle säilöön...Voinette kuvitella Siipan roolin tässä ajatustyössä. "joojoo hyvä idea käy hyvin, en minä tiedä, ihan sama.." tyyppiset vastaukset ovat  valitettavan yleisiä. Noh konsultoin sitten ystäviäni ja Siippa saa ystävällisesti toimia kantojuhtana, kun joskus sen aika tulee.

Mutta, se värimaailma..? Olisiko harmaa ja turkoosi..tähän kävis sit se pinkki tytölle (muttakun en siitä väristä perusta..). Mikäs olisi siis se "tyttöväri". Toisaalta meillä on mielestäni ihana verho nytkin Pikku-ukon huoneessa. Koppaisko siitä värit ja laittas sen toiseen ikkunaan vain..en tiedä. Voisiko joku tulla päättämään minun puolesta..?  Huonekalut lienevät valkoisia pts yksi pöytä on ruskea. jos ei jaksa sitä maalata. Äh..

Marimekko vaan on ihana!

Että todellakin lähenee mutta ilmesen hitaasti..josko kesään mennessä..

Asiat järjestyy...uskon.

Ystävän kookos-pähkinäpalloset

Eka ohje testattu salaisen leivontaystävän pakestista. Olivat hyviä, vaikka en kyllä 

tyylilleni uskollisesti noudattanutkaan ohjetta. Anteeksi siitä.

Ystävän Kookos-Pähkinäpalloset

Ainekset: (suluissa miten minä tein)

100g Kookoshiutaleita
250g Mantelirouhetta
250g pähkinärouhetta (80g Hasselpähkinärouhetta, 80g Hasselpähkinäjauhetta ja mantelilastu pussin loppu)
2rkl Vaniljasokeria
250g Fariinisokeria
200g Voita (piti laittaa enemmän, oli ihan murua)
(Kanelia- joka sopi tähän mielestäni erittäin hyvin!)

Pallosten pyörittelyyn:
100g Kookoshiutaleita

Kuivia aineita olisi pitänyt sekoittaa monitoimikoneessa, en jaksanut vaan iskin kulhoon . Sekoitin Pehmeän voin ja fariinisokerin joukkoon ja pyörittelin pallosiksi.

Palloset pyörittelin kookoshiutaleissa ja laitoin jääkaappiin . Säilyvät jääkaapissa 1-2viikkoa.

Ohjeessa luki jotain käsittämätöntä, muka olisi pitänyt yönyli odottaa. No heti kahvilla maisteltiin ja hyviä oli! Todenmukaista kuitenkin se, että paljon parempia ovat näin kolme päivää "vanhoina". 

Kaikkein hauskin oli kohta "pakkaa kauniisti"- siis ai minäkö, joka rakastan askartelua ja nyhräämistä mutta INHOAN kaikkea paketointia/pakkaamista/mitä ikinä. HAH. Sentään muutaman laitoin karkkivuokiin. Muutaman.Suurinosa oli vain tarjottimella, joskin kauniilla sellaisella ..

Sain jopa villeille 3v synttäreille muutaman viedä ja onneksi maistuivat ihan tavallisille kuolevaisille, tuon gluteenittoman lisäksi.

Teen näitä uudestaankin

Odotan jo innolla, että pääsen kinuskikakkua leipomaan..josko taas viikonloppuna. Siihen mennessä nämä herkut on ainakin varmasti syöty.

Säilytään terveinä..täällä taas uhkailee pennut sairastumisella..

Ystävät..

Olen maailmanhuonoin pitämään yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi.

Joulukorttejakaan en saanut tänävuonna postiin..sentään muutaman ystävänpäiväkortin sain tehtyä. Muka niin kiire.

Minusta, parasta ystävissä on se, että kokoajan ei tarvitse tilittää kuulumisia. Voi soittaa ja jatkaa siihen mihin jäi eilen tai puolivuotta sitten. Voi nauraa, itkeä, kertoa huonoja juttuja ja olla vain.

Gluteeniton Sipulipiirakka

Tämä ohje on aina varma , Maistuu läheskaikille ja yllättää ne jotka ei lähtökohtaisesti usko tästä tykkäävänsä. Monesti, kun mietin mitä leipoisin Siippa ehdottaa tätä (tai omenapiirakkaa...ehkä senkin täällä joskus jaan). 

Kokeilkaa ja antakaa sipulille mahdollisuus  yllättää yksinkertaisuudessaan.

Gluteeniton Sipulipiirakka

Pohja:

1pss Muusijauhetta
50g voita
3-4dl Gluteenittomia jauhoja
2 Kananmunaa

täyte:

5 sipulia
2 Valkosipulinkynttä
2rkl sokeria
1tl Suolaa
Reilusti mustapippuria
175g Juustoraastetta (valmispussi, määrä ei niin tarkka)
1prk Kermaviiliä
2 Kananmunaa


Aloita pilkkomalla sipulit. Laita rasva, valkosipuli ja suola ensin pannulle. Kun rasva sulanut lisää
sipulit ja sokeri ja kuullota pehmeiksi. Siirrä sipulit kulhoon jäähtymään.

Tee sitten pohja.. Sekoita muusijauheen joukkoon neste ohjeen mukaan. Lisää kananmunat ja voisula sekä jauho sekoittaen. Levittele pellille ja paista uunissa 200 asteessa 10 minuuttia yksinään.

Laita sipulien joukkoon loput täytteen aineet ja sekoita ne keskenään.

Levitä täyteaineet pohjalle ja paista kypsäksi n. 15-20 min.

Eikä muuten kukaan huomaa, että on gluteenittomasta leipomuksesta kyse..

Mahtava mielikuvitus

Lapsenmieli on kiehtova ja niin käsittämätön.  Pikku-ukon leikit jaksavat hämmästyttää ja toisaalta on jopa pelottavaa kuunnella kaikkia keksintöjä. Suurin osa on ihan itsekeksittyä, tai niin luulen, mutta osa leikeistä tulee milloin mistäkin tunnistettavasta. Kuulluista jutuista, kirjoista, ihmisistä, kauppareissulla nähdystä, haaveista, unista...Vaikka mistä!

Ensin ollaan lehmiä joita pitää ruokkia koneella ja kappas koneesta hajosi rengas ja muututaan Puuhapeteksi sitä korjaamaan. Sitten leikitäänkin Enoani (joka on merkkihenkilö), muistellaan uimista uiden itse, kokataan lempiruokaa , soitetaan mummolle, hoidetaan vauvanukkea, rempataan, luistellaan, lauletaan, tehdään lumitöitä, rakennetaan majaa... Kesken kaiken voi tapahtua kaikkea.

Leikki on loputon ilonlähde ja hämmästyttäjä.

Oleellisin huomio tässä on kuitenkin mielestäni se, miten turhia itse lelut ovat. Meillä patja, vaatteet, kangaspalat ja kuulosuojaimet ovat käytössä leluja enemmän. Porakone, traktori, moottorisaha, remppakypärä ja teltta taitavat liittyä jokapäiväisiin leikkeihin. Muita käytetään sillointällöin.

Itsekkin muistan leikkineeni mummon vaatekomerossa, laittaneeni kampauksia kavereille/serkuille, pukeneeni Barbeja kangaspaloilla/itseommelluilla vaatteilla, hoitaneeni vauvanukkea(jolla ei ollut mitään "valmiita" tykötarpeita) ym. Aika harva ostettu lelu oli aarre oikeasti.

Okei, Legot on poikkeus. Ne jaksaa kiinnostaa lasta ja aikuista aika yleisesti.

Kokonaisuutena alan olla kyllä sitä mieltä, että lelupaljous on rahanhukkaa. Eikä välttämättä mielikuvitustakaan ruoki jos on kaikki valmiina eikä tarvitse esim. sitä lumiauraa itse rakennella siitä mitä sattuu saatavilla olemaan.

Voi lapset. On ne ihania.