Ystävät..

Olen maailmanhuonoin pitämään yhteyttä. En vaan saa aikaiseksi.

Joulukorttejakaan en saanut tänävuonna postiin..sentään muutaman ystävänpäiväkortin sain tehtyä. Muka niin kiire.

Minusta, parasta ystävissä on se, että kokoajan ei tarvitse tilittää kuulumisia. Voi soittaa ja jatkaa siihen mihin jäi eilen tai puolivuotta sitten. Voi nauraa, itkeä, kertoa huonoja juttuja ja olla vain.

Gluteeniton Sipulipiirakka

Tämä ohje on aina varma , Maistuu läheskaikille ja yllättää ne jotka ei lähtökohtaisesti usko tästä tykkäävänsä. Monesti, kun mietin mitä leipoisin Siippa ehdottaa tätä (tai omenapiirakkaa...ehkä senkin täällä joskus jaan). 

Kokeilkaa ja antakaa sipulille mahdollisuus  yllättää yksinkertaisuudessaan.

Gluteeniton Sipulipiirakka

Pohja:

1pss Muusijauhetta
50g voita
3-4dl Gluteenittomia jauhoja
2 Kananmunaa

täyte:

5 sipulia
2 Valkosipulinkynttä
2rkl sokeria
1tl Suolaa
Reilusti mustapippuria
175g Juustoraastetta (valmispussi, määrä ei niin tarkka)
1prk Kermaviiliä
2 Kananmunaa


Aloita pilkkomalla sipulit. Laita rasva, valkosipuli ja suola ensin pannulle. Kun rasva sulanut lisää
sipulit ja sokeri ja kuullota pehmeiksi. Siirrä sipulit kulhoon jäähtymään.

Tee sitten pohja.. Sekoita muusijauheen joukkoon neste ohjeen mukaan. Lisää kananmunat ja voisula sekä jauho sekoittaen. Levittele pellille ja paista uunissa 200 asteessa 10 minuuttia yksinään.

Laita sipulien joukkoon loput täytteen aineet ja sekoita ne keskenään.

Levitä täyteaineet pohjalle ja paista kypsäksi n. 15-20 min.

Eikä muuten kukaan huomaa, että on gluteenittomasta leipomuksesta kyse..

Mahtava mielikuvitus

Lapsenmieli on kiehtova ja niin käsittämätön.  Pikku-ukon leikit jaksavat hämmästyttää ja toisaalta on jopa pelottavaa kuunnella kaikkia keksintöjä. Suurin osa on ihan itsekeksittyä, tai niin luulen, mutta osa leikeistä tulee milloin mistäkin tunnistettavasta. Kuulluista jutuista, kirjoista, ihmisistä, kauppareissulla nähdystä, haaveista, unista...Vaikka mistä!

Ensin ollaan lehmiä joita pitää ruokkia koneella ja kappas koneesta hajosi rengas ja muututaan Puuhapeteksi sitä korjaamaan. Sitten leikitäänkin Enoani (joka on merkkihenkilö), muistellaan uimista uiden itse, kokataan lempiruokaa , soitetaan mummolle, hoidetaan vauvanukkea, rempataan, luistellaan, lauletaan, tehdään lumitöitä, rakennetaan majaa... Kesken kaiken voi tapahtua kaikkea.

Leikki on loputon ilonlähde ja hämmästyttäjä.

Oleellisin huomio tässä on kuitenkin mielestäni se, miten turhia itse lelut ovat. Meillä patja, vaatteet, kangaspalat ja kuulosuojaimet ovat käytössä leluja enemmän. Porakone, traktori, moottorisaha, remppakypärä ja teltta taitavat liittyä jokapäiväisiin leikkeihin. Muita käytetään sillointällöin.

Itsekkin muistan leikkineeni mummon vaatekomerossa, laittaneeni kampauksia kavereille/serkuille, pukeneeni Barbeja kangaspaloilla/itseommelluilla vaatteilla, hoitaneeni vauvanukkea(jolla ei ollut mitään "valmiita" tykötarpeita) ym. Aika harva ostettu lelu oli aarre oikeasti.

Okei, Legot on poikkeus. Ne jaksaa kiinnostaa lasta ja aikuista aika yleisesti.

Kokonaisuutena alan olla kyllä sitä mieltä, että lelupaljous on rahanhukkaa. Eikä välttämättä mielikuvitustakaan ruoki jos on kaikki valmiina eikä tarvitse esim. sitä lumiauraa itse rakennella siitä mitä sattuu saatavilla olemaan.

Voi lapset. On ne ihania.

Salainen leivontaystävä

Noniin. 

Tämä on yksi syy, miksi jaksoin taas aloittaa(ainakin hetkeksi) tämän bloggaamisen..Kauhessa säässä, liukkautta uhmaten hipsin paketin hakemaan..jätän kertomatta, että ehkä myös miehen kärsivällisyyttä uhmaten, koska kotiin jäi kaksi väsynyttä lasta..

TÄDÄÄ. ensimmäinen salaisen leivontaystävän paketti on saapunut..ja pelottaa jo valmiiksi ettei ehkä jääkkään ainoaksi kierrokseksi mihin osallistun..josko tätä aikaa jostain etsisi..ja mies olisi jopa joskus kotona...Harmittaa vain, kun itse ei ehdi panostaa kuten haluaisi..

Ihana paketti, mukavaa olla tyypillisesti "haasteellinen" gluteenittomuuden (oikeasti vielä luontaisesti gluteeniton, eli ei kestä vehnätärkkelystäkään!) takia ja sänttäräkin estää minun suklaan syönnin- Mutta ei lopputuloksessa nämä rajoitteet näkyneet - Ei edes tämä luontainen gluteenittomuus, jota en edes missään maininnut.

Pikku-ukko oli tosin ehkä minuakin enemmän innoissaan paketista. Halusi kantaa, avata, olla mukana kuvassa ja mikä oleellisinta syödä. Sinne hupeni yhteen ohjeeseen tarkoitettu päärynäsose samalla kun ihailin pakettia. Olisi muutkin maistellut, mutta olin natsi. Kuvia yritin tässä käskiessäni ottaa, joten ovat tavallistakin hienompia...

Sisältähän löytyi vaikka mitä!

*Muumi pillimukit ja lautaset (kyllä muumit on in ainakin astioissa, telkkarista ukkeli ei vielä perusta..)

*Siro sokeria

*Fin Mix jauhoja

*Perunajauhoja(Jotka juuri loppuivatkin viikonloppuna kun leivoin, lähes mukana tulleen ohjeen mukaista "ystävänpäiväkakkua"-erikoiskiitos siis)

*Hyytelösokeria

*Karkkia(pussi melkein tyhjä jo..se siitä karkkilakosta..)

*Vaniljasokeria

*mantelirouhetta

*Kookoshiutaleita

*Se päärynä sose, joka on jo syöty

*Ihana vieterisydän(jota en avannut, koska pikku-ukko olisi senkin jo ominut)

*Appelisiinimarmeladia

HUH mikä määrä! Tuikitarpeellisia kuitenkin kaikki. Tavoitteena, oli luoda elämys ensimäisen paketin voimin, onnistuit!

Ohjeita olikin useampi,

 Kinuskikakkua, Ystävän kookos-pähkinäpallerot,  onnin raejuustoleivät, Marenkileivokset, ja ystävänpäivän sydänleivokset. 

Kahta ensimmäistä testaan varmasti, tosin tunnustan että kookospalleroita olen vähän vastataavina tehnyt ja tiedän niiden valmiiksi olevan taivaallisia. Raejuustoleipää kokeilen myös, tai saa kokeilla tuo pikku-ukkeli itse tehdä sen. Kunhan saan uuden tarvittavan päärynäsoseen ostettua *hah*

En olekkaan valittanut tästä mies reissaa asiasta. No senverran nyt valitan, että leipomaan ehtinen vasta joskus. Josko viikonloppuna veisin mukanani jotain näistä leipomuksista pikku-ukon ystävän synttäreille. Ei tarvis stressata heidänkään tuota gluteenittomuutta..

ja niin..todistustaineistoa, että leivottu on jotain viikonloppuna. ohje ehkä joskus, kuulemma oli hyvää..aika lähelle sitä mitä saamani ystävänpäiväleivos ohje oli..osittain ainakin.

Jätän kertomatta, että tein kääretortun pintaan "hienoja" palloja pinkillä tarkoituksena jättää ne näkyviin..ja kiireessä rullasin tortun väärinpäin. Jeah, itketti ja nauratti, mutta iskimpä sitten kermat pintaan ja nielin epäonnistumiseni.

Pysytään terveinä!

Aihetta herkutteluun...

Ostin yhden laskiaispullan.

Olisin syönyt muuten viisi.

...Josko kuitenkin sorrun tekemään vielä itsekkin, vaikka vain vieraille..

Bataattisalaatti

Meillä syödään paljon kasvisruokia.  Oma äitini on ollut kasvissyöjä "aina" ja vaikka meille on aina ollut kotona liharuokia (esim makaronilaatikkoa ilman likaa ja paistettu jauheliha erikseen -tyylisesti), niin en itse ole erityisesti liharuuista innostunut. Siippa onneksi syö mielellään kaikkea (kuten olen maininnutkin), joten kasvisruokapäivien määrä ei haittaa.

Sain taannoin kyläreissulla tätä salaattia, tosin ohjetta en kirjoittanut heti ylös joten jos tämä on oma versioni. 

Bataattisalaatti

Tämä annoskoko on reiluhko. Soveltakaa vapaasti itselle sopivaksi

Ainesosat:

2 Bataattia

1tl Suolaa

n 2rkl öljyä

1 prk Kikherneitä

200g Fetajuustoa

0,5 ruukkua Tuoreyrttejä (itse käytin Basilikaa)

Sitruuna

mustapippurirouhetta

Kuutioi Bataatti, sekoita joukkoon suola ja öljy.

Paahda Bataatteja uunissa 200 asteessa 15-20 min. Aika riippuu kuutioiden koosta, kokeile etteivät mene löllöksi.

Sekoita kulhossa Sitruunan puristettu mehu, pilkotut yrtit ja mustapippurirouhe. Lisää joukkoon Bataattikuutiot, murennettu feta ja huuhdellut Kikherneet. 

Nauti esim vaalean leivän kanssa....tai sitten paistetun kanan tai kalan jos jotain kaipaat.

Tekee kyllä kauppansa ihan pelkästäänkin oikein mainiosti!

Sänttärä

Helposti tulee enemmän höpötettyä Pikku-ukosta, koska hän pitää puolensa huomiossa ja tekee "ihmeellisiä" asioita. 

Sänttärä on maailman nauravaisin puolivuotias. Tai no 8kk ikäinen. Ainut poikkeus on toki sairastaminen jolloin huudetaankin sitten näiden muidenkin aikojen edestä.

Epäilen, että neiti on tullut isäänsä ja on vähän yksinkertainen - tai optimistinen. 

Sänttärä pyörii, hyörii, ryömii, katselee, syö kaikkea ja päättäväisesti saa haluamansa. Sänttärä rakastaa isoveljeään ja jaksaakin nauraa tämän jutuille ja tekemisille loputtomasti. Vastavuoroisesti hän inhoaa vettä ja kynsienleikkaamista. Onneksi näitä jälkimmäisiä ei tarvitse tehdä jokapäivä.

Neiti, Sänttärä - mikälie- on veljeensä verrattuna rauhallinen ja harkitsevainen. Pikku-ukko on aina mennyt ja tehnyt.

Käsittämätöntä(mutta ihanaa!) miten lapset ovat erilaisia, vaikka lähtökohta on sama. Meidän pikku-ukko on niiiin poika kuin poika voi olla kiinnostuksenkohteisiin jos katsotaan. Toivon siis kovasti, että sänttärä innostuu tyttöhömpötyksistä..Meillä ei siis ole kasvatettu pojaksi, tytöksi tai miksikään , mutta luonnostaan on tullut ainakin ensimmäiselle omat jutut. Joista olen jo totaalisesti pudonnut.

Miten teillä näkyy lasten sukupuoliero, vai näkyyko ollenkaan..?