kyselyikä

 "Miski vissyssä on kuplia, joko on Lokakuu, mennäänkö uimaan, miski ei mennä, tuleeko täti kylään, Miski kuu on taivaalla, onko mummo töissä, miski sanoit niin, kuka meni tuonne, mikä kala tuo on, mihin meni ääni, miski autosta loppuu bensa, millon iskä tulee, kuka tuo oli, miski sinä laitoit takin päälle..."

Tämä perheessämme puolivuotta asunut kyselytulva on hengästyttävä. 

Mietimpä vain, onko "ennenvanhaan" valehdeltu, tiedetty kaikki, katsottu ihan oikeasti kirjasta vai mistä, kun ei ole ollut googlea saatavilla. Tosin, itsekkin epämääräisiin kysymyksiin vastaan, että kysy iskältä kun se tulee kotiin. 

Liekö tämä sitten oikea vastaus?

Pahintahan tässä kyselyiässä on huomata miten tietämätön itse onkaan. Minä muka kekseliäs ja kouluni käynyt ihminen huomaan, että en tiedä mitään "oleellista". Luonnollisestihan lapsi ei osaa sitoa esim kengännauhojaan, vaikka on neuvottu. Mutta annappas kun vastaan esitettyyn kysymykseen muka hauskasti (väärin). Jossain yllättävässä tilanteessa Pikku-ukko varmasti kertoo tämän vastauksen sinisin silmin tapittaen , "muttakun äiti sanoi niin"-asenteella. Jepjep. Aika aikaansa kutakin, nyt pitäisi vastata oikein ja hermostumatta..kohta ei enää vanhempien sanomiset kiinnosta..

Lapsi katsoo sitten itse googlesta.